Hyvää itsetuntoa on totuttu pitämään yleistä hyvinvointia ja menestystä ennakoivana ominaisuutena. Vahva itsetunto katsotaan jo lapsesta asti tavoiteltavaksi asiaksi, josta kumpuaa paljon hyvää ja kaunista elämän matkalle. Jos itsetunto on hyvä, voi saavuttaa mitä vaan, päästä pitkälle, saada onnellisen elämän. Varsinainen supervoima siis?
Hyvällä itsetunnolla on kyllä merkitystä siihen, kokeeko elämänsä olevan onnellista. Jos pitää itsestään, on mieliala useammin levollinen ja iloinen. Iloisen mielen silmälasien läpi katsottuna oma tavallinenkin elämä näyttäytyy viihtyisänä, itselle sopivana. Kun itsetunto on vahva, tavoitteet tuntuvat mahdollisilta saavuttaa.
Uudet tutkimukset antavat kuitenkin kiinnostavaa tietoa hyvän itsetunnon merkityksestä. Näyttää siltä, että liian vahva itsetunto voi jopa sabotoida omia tavoitteita. Kun uskoo pystyvänsä mihin vaan, voikin löytyä vähemmän joustavuutta elämän vastoinkäymisten edessä. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että erityisen "hyväitsetuntoiset" opiskelijat luovuttivat vaikean tehtävän edessä ennenaikojaan, jos heistä alkoi näyttää siltä, että lopputuloksesta on tulossa keskinkertainen. Heiltä puuttui mielen joustavuutta, heidän oli vaikea sietää ja hyväksyä osaamattomuuttaan tehtävän edessä. Hyväitsetuntoisen voi olla vaikea sietää pettymystä, niin vaikea, että sietämättömien tunteiden edessä on helpompaa luovuttaa kesken kaiken – tai olla yrittämättä alun perinkään.
Hyvä itsetunto ei takaa mahtavaa työsuoritusta, upeita akateemisia saavutuksia tai hyviä johtajuustaitoja. Se ei estä lasta tai nuorta ajautumasta huonoille teille, vaan vaikuttaa ennemminkin olevan järkevän käyttäytymisen seuraus, ei sen syy. Itsemyötätuntoa tutkineen professori Kristin Neffin mukaan hyvä itsetunto onkin yksinkertaisesti seurausta siitä, että ajattelee olevansa hyvä asioissa, joilla on merkitystä itselle. Tästä voisi päätellä, että ylipäätään kiinnostumalla jostain – uppoutumalla, tekemällä, opettelemalla, harjoittelemalla – kasvattaa paitsi taitojaan niin myös itsetuntoaan. Mille pohjalle sinun itsetuntosi rakentuu? Millä asioilla on sinulle merkitystä? Missä sinä olet hyvä? Ehkä sille olisi hyvä varata enemmän aikaa, on se mitä onkaan.
Jos olet äiti tai isä: mieti, millä asioilla on lapsellesi merkitystä? Unohda, mitä sen pitäisi olla sinun tai yhteiskunnan mielestä, mistä lapsesi on oikeasti innostunut? Ehkä hän rakastaa tubettamista, korttitemppuja, auton rassaamista, tanssimista, pupun hoitamista, meikkaamista, askartelua..? Saako hän tuntea itsensä edessäsi taitavaksi ja hyväksi ihan sellaisena kuin on, omine erityisine kiinnostuksen kohteineen ja innostumisineen?
Pelkän hyvän itsetunnon sijaan on kestävämpää tavoitella hyvää itsetuntemusta. Sehän onkin oikeastaan elämänmittainen hanke, ellei tärkein tehtävämme. Itsetuntemus luo myös itsemyötätuntoa, kykyä katsoa omaa toimintaa ja ajattelua lempeästi ja soimaamatta. Myötätuntoisena itseäsi kohtaan säilytät mahdollisuuden oppia virheistäsi ja siedät muutenkin elämään kuuluvaa epävarmuutta. Itsetuntemus joustavoittaa mieltä ja ajattelua, se luo tilaa elämän pienten hyvien asioiden huomaamiseen, kiitollisuuteen. Joustavaa mieltä tarvitaan varsinkin elämään kuuluvien vastoinkäymisten ja murheiden edessä.