Omalla polulla.


"Mitä sä teet?"

Pieni suuri kysymys.


Elämän merkityksellisyys linkittyy vahvasti ammattipiireissä heti kättelyn jälkeen tulevaan kysymykseen ”Mitä sä teet?” Mitä minä teen? Hmm..niin. Minä olen sellainen lentävä kala, tai outolintu.


Olen kala vedessä viestinnän ja markkinoinnin maailmassa ja olen vapaan taivaan lintu terapeuttisessa ihmissuhdetyössä. Olen korkeakoulutettu graafinen suunnittelija ja täydennyskoulutettu taideterapeutti. Olen ratkaisuja etsivä konseptisuunnittelija ja ad, ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Tuotan muotoa ja viivaa, ajatusta ja sanaa, isoa ja pientä. Ilmeitä, konsepteja, kuvituksia. Tuotan rentouttavia taidetyöpajoja, inspiroivia keskusteluryhmiä, terapeuttisia kohtaamisia, hoitavaa ja luovaa hoksaamista. Tarjoan turvallisen tilan, missä etsiä oman elämänsä merkityksellisyyttä.


Tämän sanottuani olo on kuin kaapista tulleella teinillä. Miten intohimo ja sisäinen palo voi vetää niin eri suuntiin? Voiko olla osaaja kahdella niin erilaisella kentällä kuin visuaalinen suunnittelu ja terapiatyö? Työelämässähän ihmisen kuuluu olla liekeissä omasta spesiaalista jutustaan, uppoutua syvälle osaamisalueeseensa ja hioa omaa erityistä timanttiaan teräväksi ja kapeaksi kunnes siitä kilpaillaan työmarkkinoilla. Meitä pusketaan jo nuoresta erikoistumaan, ja arvostettu ammattilainen on sellainen, joka tekee työkseen erikoistumista ja sitoutumista vaativaa työtä nousujohteisella uralla. Voisiko asiantuntijatyön ihmiskuva olla monipuolisempi? Terävän ja kapean kärkispesialistin rinnalla voisi toimia lavea generalisti, nopeasti oppiva ja omaksuva ihminen jolla sujuu moni asia. Joustava ja peloton tyyppi joka on kuin kala vedessä monenlaisissa lätäkössä, monenlaisten kalojen seurassa.


Tulevaisuus tarvitsee multipotentialisteja


Oletko sinäkin helposti pitkästyvää tyyppiä joka rakastaa uppoutua moniin erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin? Kirjailija, multitalentti Emilie Wapnickin Ted-puhe kannattaa kuunnella, jos on koskaan huomannut olevansa kiinnostunut monesta eri asiasta. Emilie kutsuu heitä (meitä) multipotentiaaleiksi. Meillä on monta identiteettiä, monia potentiaalisia uppoutumisen kohteita. Innostumme usein ja hyvinkin erilaisista asioista, toimimme erilaisilla pelikentillä. Multipotentiaalit ovat pelottomampia kokeilemaan uusia ratkaisuja, sillä he ovat tottuneet olemaan aloittelijoita ja toimimaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Mukautumiskyky onkin yksi tärkeimmistä ominaisuuksistamme 2020 luvulla. Innovaatiot tapahtuvat boksin ulkopuolella, risteävien pelikenttien yhtymäkohdassa jonne multipotentiaali hakeutuu mielellään.


Tutkimusten mukaan jopa 38 % ihmisistä harmittelee eläköityessään sitä, että ei tullut tehtyä työkseen jotain ihan muuta. Olen iloinen, että uskaltauduin ulos ammatillisesta boksistani ja rohkenin ottaa käyttöön muutkin kiinnostuksen ja kehityksen kohteeni. Nyt säätelen itse omaa liekkiäni. Kun ryhdyin yrittäjäksi vuonna 2011, olin tehnyt mainostoimisto-ad.n ja graafisen suunnittelijan töitä jo lähes 20 vuotta. Vaikka suunnittelutyö on parhaimmillaan luovaa ja valtavan inspiroivaa tiimityötä, kaipasin lisäksi jotain omaehtoisempaa ja kokonaisvaltaisempaa. (Olin ehkä myös vähän pitkästynyt). Halusin taas löytää uteliaisuuteni.


Omalla polulla


Yrittäjänä sain jakaa arkeni tunnit niin kuin halusin, ja koulun penkille palaaminen inspiroi. Aalto Pro.n ryhmätaideterapiaopinnot tuntuivat synteesiltä vanhasta rakkaasta työurastani ja jostain uudesta innostavasta. Samalla aloitin psykologian opinnot avoimessa yliopistossa, ja vähän myöhemmin vielä ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot. Suunnittelija-yrittäjän töiden ohessa uppouduin innolla ihmismielen salaisuuksiin. Kaikkiaan viiden vuoden aikana pänttäsin ja tentin kymmeniä kirjoja, verkostoiduin upeiden opettajien ja opiskelijakollegoiden kanssa, harjoittelin satoja tunteja ja lopulta valmistuin. Ajan kanssa sain rakennettua arkeni taas itselleni merkitykselliseksi, ja osoittautuikin varsin energisoivaksi jakaa aika kahden toisiaan täydentävän intohimon kesken. Pääsin tekemään terapiatyötä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa, ryhmien ja yksilöasiakkaiden kanssa. Tunsin tekeväni tärkeää työtä. Olen löytänyt uutta lämpöä ja näkökulmaa myös graafisen suunnittelijan työhöni. Hiljainen uppoutuminen kirjainten, värien ja muotojen maailmaan on ihana vastapaino intensiiviselle ihmissuhdetyölle.


Luova työskentely herättää apean mielen eloon ja rauhoittaa kireän mielen tyyneksi. Uppoutuminen havaintoon, itsen kuunteluun ja käsin tekemiseen hoitaa ja parantaa ajattelevaa puoltamme ja sen myötä aistivaa ja kokevaa kehoakin. Ratkaisukeskeisen terapian teemojen soveltaminen terapeuttiseen taidetyöskentelyyn on avannut vielä aivan uusia näkökulmia ihmisenä olemiseen. Me voimme todellakin kouluttaa itsemme voimaan hyvin ja kohtelemaan itseämme myötätuntoisesti. Asiat ovat niin kuin ne ovat, mutta myös niin kuin me kerromme itsellemme niiden olevan. Oman kertomuksen tutkiminen on monelle mullistava kokemus. Siitä mullistuksesta voi seurata jotain ihan uutta – aivan omannäköinen elämä.


Elämän merkityksellisyyttä etsimässä


Elämän merkityksellisyys on jättimäisen iso ajatus. Kullakin omansa, eikö? Elämän merkitys ja tarkoitus on olla elossa ihan kaikkinensa. Elää ja kokea elämää kunnioittavassa yhteydessä muiden elävien kanssa. Löytää omien arvojen mukaisen tavan olla elossa. Löytää oman erityisen polkunsa.


Oma polkuni on löytynyt, eikä se välttämättä mahdu virallisiin cv-muotteihin. Ja se on hyvä juuri niin. Kun ylitin häpeäni ja toteutan aidosti molempaa osaamispuoltani, ovatkin ne alkaneet kummallisesti ruokkia toisiaan. Synergiaa löytyy epätodennäköisillä tavoilla, hedelmällisiä yhteyksiä rakentuu, upeita, kiinnostavia ihmisiä tulee vastaan polullani, innostavat projektit tuottavat lisää ihan uusia innostavia projekteja.


En ole yksin kaksine polkuineni, sen tiedän. Moni meistä pohtii keskellä elämää omaa merkitystään ja valintojaan. Moni meistä on tällainen multipotentiaali. Elämää ei kannata pelätä, vaan kokeilla ja yrittää, lentää ja sukeltaa!